Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä, 79, on hyväkuntoinen, mutta silti hän on jo valmistellut kotinsa omaa saattohoitoaan varten. Hänen mielestään muidenkin eläkeläisten pitäisi tehdä niin.
Sirkka-Liisa Kivelä nukkuu yönsä sairaalasängyssä. Hänestä on saattohoitajana tullut vanhuuteen varautumisen asiantuntija. ”Kun menen kylään, katson heti ensimmäiseksi, voiko täällä vanheta.” © Tommi Tuomi
16.08.2026 Artikkeli SEURA-lehdessä, https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/miten-omaan-vanhenemiseen-kannattaa-varautua-sirkka-liisa-kivela/
Teksti: Laura Savolainen Kuvat: Tommi Tuomi
Seitsemännen kerroksen asunnosta avautuu hulppeat näkymät länteen, etelään ja itään. Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä, 79, osti 120-neliöisen asunnon läntisestä Helsingistä vuonna 2013 loppuelämän kodikseen.
”Ajattelin, että kun en enää pääse ulos, ikkunoista pitää nähdä kauas. Olohuoneesta on ihana seurata vuodenaikojen vaihtumista”, hän sanoo.
Ostopäätöksen sinetöivät kuitenkin vuonna 1962 rakennetun kerrostalon esteettömät ratkaisut. Pääovelle johtaa muutama porras, mutta talon takana oleva sisäänkäynti on täysin esteetön hissille asti. Rollaattorilla ja pyörätuolilla siis pääsee sisään, jos Kivelä sellaisia joskus tarvitsee.
Kivelä painottaa, että vanhuuden asumisratkaisuja kannattaa miettiä ajoissa, sillä ihmisten täytyy tätä nykyä pärjätä kotona aiempaa pidempään.
Kivelä itse on 79-vuotiaana yhä hyvässä kunnossa, mutta kaikki hänen kotonaan on jo valmiina toimintakyvyn heikkenemistä ja jopa saattohoitoa varten.
”Kodilla on valtava merkitys siihen, miten vanhana pärjää ja kuinka mukavia viimeisistä vuosista tulee.”
Rapistuminen pelottaa
Sirkka-Liisa Kivelä tietää mistä puhuu, sillä hän on taistellut koko työuransa paremman vanhustenhoidon puolesta. Kivelä on Turun yliopiston yleislääketieteen emeritaprofessori ja Helsingin yliopiston geriatrisen lääkehoidon dosentti.
Mitä kotien esteettömyyteen ja vanhuuteen varautumiseen tulee, Kivelä puhuu nyt eritoten omasta kokemuksestaan. Hän on teettänyt esteettömyysremontteja omistamiinsa asuntoihin ja lisäksi saattohoitanut kolme rakastaan: kaksi puolisoa ja yhden ystävän.
Läheisten hiipumisen kautta on tullut selväksi, ettei ole yhdentekevää, millaisissa puitteissa elämän viimeiset hetket on mukava viettää.
Kivelä kuitenkin tiedostaa, ettei kaikilla ole varaa ostaa isoja asuntoja ja teettää remontteja pienistä eläkkeistään.
Monille oman toimintakyvyn rapistumista on ylipäätään vaikeaa ajatella. Se pelottaa liikaa. Myös päätös muuttaa uuteen asuntoon voi olla tekemätön paikka, koska omaan kotiin on niin kiintynyt.
Varautua kuitenkin pitäisi, koska toimintakyky saattaa romahtaa yllättäen.
”Ennakointi voi osaltaan jopa lievittää vanhenemiseen liittyvää ahdistusta”, Kivelä huomauttaa.
”Entä jos elämän viimeiset hetket joutuu tuijottamaan pelkkää vastapäisen talon seinää? Asumisasiat on nostettava esiin kauhukuvien kautta. Muuten ihmiset eivät herää miettimään näitä”, Kivelä pohtii. © Tommi Tuomi
Remonttiin voi hakea tukea
Entä jos ei ole varaa remontoida asuntoa vanhuutta varten?
Yli 65-vuotiaiden on mahdollista hakea kodin muutostöihin taloudellista tukea Varkesta, Ympäristöministeriön alaisesta Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksesta. Taho voi korvata remonttikustannuksista enintään puolet, joissain tapauksissa 70 prosenttia.
Avustus on tarkoitettu pienituloisille ja vähävaraisille. Kaikki iäkkäät eivät kuitenkaan tiedä tästä mahdollisuudesta.
“Hyvinvointialueet ovat keskeisessä asemassa tiedon välittämisessä. Niukat resurssit kuitenkin rajoittavat neuvontaa”, sanoo Varken erityisasiantuntija Ronja Sulander.
Korjausavustusta on mahdollista hakea, jos yksinasuvan kuukausitulot jäävät bruttona alle 2 000 euron. Varkeen tulee vuosittain korjausavustushakemuksia noin 500. Määrä sisältää paitsi vanhusten myös vammaisten asuntoremonttien korvaamiseen tulleet hakemukset.
Eniten avustushakemuksia tulee Lapista, Pohjanmaalta, Pohjois-Savosta ja Keski-Suomesta.
”Syksyisin tulee piikki, kun vanhusten luona lomailleet omaiset ovat huomanneet asunnossa puutteita.”
Enemmänkin hakemuksia voisi odottaa, sillä Suomessa on paljon vanhaa 1960–1980-luvulla rakennettua asuntokantaa, ja iäkkäät asuvat keskimäärin vanhemmissa taloissa kuin nuoret.
Vanhustyön keskusliiton omistamasta Suomen Kotikorjaukset Oy:stä kerrotaan, että vanhusten kotien remontoimista jarruttaa etenkin heikko taloustilanne. Firma on erikoistunut asuntojen esteettömyysremontteihin.
”Tilanne on siinä mielessä huolestuttava, että samaan aikaan, kun ympärivuorokautiseen hoitoon pääsyä on tiukennettu, kodeissa on paljon korjausvelkaa”, yrityksen hallituksen jäsen Anni Lausvaara sanoo.
Valtion talousarviossa rahaa remontteihin on varattu enemmän kuin mitä haetaan. Vielä heinäkuussa myönnettiin remonttirahaa viime vuoden budjetista, sillä vuonna 2025 rahaa oli jäänyt käyttämättä noin 200 000 euroa.
Kun iäkkäiden koteja remontoidaan, yhteiskunta säästää. On halvempaa myöntää tukea kotien korjaamiseen kuin hoitaa vanhuksia ympärivuorokautisissa hoivakodeissa.
Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelän mielestä tuen pitäisi olla vähävaraisille sataprosenttinen.
Keskimäärin remonttirahaa myönnetään yhteen talouteen noin 6 500 euroa. Tyypillisimmät hakemukset koskevat kylpyhuoneita, joihin on saatava lisää tilaa.
”Poistetaan amme ja tehdään tilalle suihku. Saatetaan myös vaihtaa vessanpönttö korotettuun wc-istuimeen”, Ronja Sulander sanoo.
Avustusta myönnetään ikääntyville myös tarpeisiin, jotka eivät suoranaisesti liity ikääntyneenä pärjäämiseen.
“Jos esimerkiksi katto vuotaa tai lämmitys ei toimi, mutta ei kuitenkaan tavanomaisiin peruskorjauksiin tai -parannuksiin.”
Mittanauha käteen
Tutkitaan tarkemmin Kivelän asuntoa. Kun Kivelä asuntonäytöllä ensin varmistui, että taloon ja huoneistoon on esteetön pääsy ulkoa, seuraavaksi hän tutki näkymät ja huoneiden koot.
Kylpyhuone on usein vanhuksille kaikkein kriittisin tila. Mikäli kylppäriin ei ole huonokuntoisena pääsyä, peseytyminen on hoidettava jossain muualla, esimerkiksi lähimmässä ympärivuorokautisessa hoivayksikössä. Heikkokuntoiselle suihkureissut voivat olla taksimatkoineen ja odotteluineen epämukavia ja kuormittavia.
Ostohetkellä Kivelän kylpyhuoneeseen ei olisi ollut asiaa pyörätuolilla. Oviaukko oli liian kapea. Hän joutui leventämään aukkoa 80-senttiseksi.
Sisällä kylppärissä oli parempi tilanne. Siellä mahtuu kääntymään pyörätuolilla, ja tilaan sopii suihkutuolikin, jopa suihkupaarit. Peseytyä voi huterammassakin kunnossa.
Kivelällä kävi tuuri, koska vanhoissa kerrostaloissa avara kylppäri ei ole itsestäänselvyys. Ennen kuin rakennusmääräykset tiukentuivat 2000-luvulla, kylpyhuoneisiin ei usein jätetty tilaa apuvälineille.
Kivelä asennutti kylppäriin myös invapöntön ja raivasi keittiöstä tilan pyykinpesukonetta varten, jotta se ei veisi tilaa kylpyhuoneesta.
Kivelän kylpyhuoneen oviaukko oli liian kapea pyörätuolille, joten hän levennytti sen 80-senttiseksi. ”Asuntonäytölle kannattaa mennä mittanauhan kanssa.” © Tommi Tuomi
Pyörätuoli vaatii kääntyäkseen halkaisijaltaan 1,5 metriä vapaata tilaa. Kivelän kylpyhuoneessa kriteeri täyttyy, mutta usein näin vanhoissa kerrostaloissa kylppärit ovat pienempiä. © Tommi Tuomi
Sairaalasänkykin valmiina
Makuuhuoneen koko on iäkkäiden asunnoissa toiseksi kriittisin tila. Sirkka-Liisa Kivelä ihmettelee nykyrakentamisen trendiä, jossa makuuhuoneista rakennetaan pieniä koppeja. Huonokuntoiset iäkkäät eivät tee niillä mitään.
”Sängyn viereen pitää mahtua rollaattori tai pyörätuoli. Mielellään myös henkilönosturi, jolla liikuntakyvytön nostetaan sängystä pyörätuoliin”, hän luettelee.
Kivelä painottaa myös kaapin paikkaa. Etenkin saattohoidettavana ollessaan ihminen voi tarvita monenlaista tarviketta, kuten vaippaa, voidetuubia ja suojalakanaa, ja tarvikkeiden on hyvä olla sängyllä istuessa hoitajan käden ulottuvilla.
Kivelällä kävi taas tuuri, sillä tässä makuuhuoneessa kaikki kriteerit täyttyivät. Nykyisin siellä on jopa sairaalasänkykin valmiina. Kun Kivelän aviomies Mauri oli huonossa kunnossa, pari hankki molemmille omat säädettävät sängyt. Sängyssä olevat tangot ja säädöt tukivat Maurin itsenäistä toimintaa.
Lainaksi he eivät sänkyä apuvälinelainaamosta saaneet, koska olivat ”liian rikkaita”. Kivelän mies oli ennen kuolemaansa liikuntakyvytön puoli vuotta, ja Kivelä hoiti häntä kotona.
Kauko-ohjaimella toimiva sänky on nyt myös Kivelän lukupaikka.
”Tämä on hemmetin hyvä. On kaiteetkin, ettei rouva putoa.”
Ystävien kanssa kimppakämppään?
Viimeistään eläkkeelle siirryttyä on tärkeää pistää ihmissuhteet kuntoon, paitsi elämänlaadun myös oman pärjäämisen vuoksi, emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä painottaa.
Ystävät ovat äärettömän tärkeässä roolissa etenkin, jos ei ole puolisoa ja mahdolliset lapset ja lastenlapset asuvat kaukana. Ystäväporukalla on mahdollista ulkoilla huonossakin kunnossa ja käydä vaikka teatterissa, näyttelyssä tai konsertissa.
”Siinä kohtaa, kun ei enää itse pysty olemaan menossa mukana, ystävät voivat tuoda kotiin ruokaa, katsoa seurana telkkaria ja kertoa, miltä maailma ulkona näyttää.”
Sosiaalisten suhteiden puute ja suoranainen yksinäisyys heikentävät vanhusten hyvinvointia. Kivelä pohtii, että ystävysten kannattaisi hyvissä ajoin miettiä, voisivatko he muuttaa lähemmäs toisiaan, kenties jopa samaan asuntoon, ja sopia, miten he toisiaan vanhetessaan auttavat.
”Ystävät ovat myös niitä, joille pitää kertoa, millaista hoivaa huonokuntoisena haluaa, ja sekin, millaiset hautajaiset itselle pitää järjestää.”
Keittiössäkin rempattavaa
Miten pyörätuolissa istuva vanhus yltää keittiön kaappeihin? Saako nivelrikkoinen kaapit auki? Entä heikkonäköinen induktioliedestä oikean levyn päälle?
Keittiö vaatii monenlaista hienomotoriikkaa, joka heikkenee iän myötä. Kivelä tunnustaa, että on tehnyt keittiössään kaksi virhettä. Hän hankki vesihanan, jota pitäisi osata kääntää myös sivuttaissuunnassa. Ei meinaa tulla mitään, vaikkei hän ole kömpelö.
Toinen hankaluus on induktioliesi, jonka näppäimet ovat sekavat ja vaikeat painaa ja näyttö liian himmeä.
”Jos tulee silmänpohjan rappeuma, näenkö, että oikea levy on päällä? Vanhusten silmät tarvitsevat isompia kontrasteja.”
Kivelä pohtii, että kaikkien kodinkoneiden olisi hyvä olla sellaisia, joita vanhus on ennenkin tottunut käyttämään. Jos on aina omistanut lieden, jossa on vanhanaikaiset käännettävät säätimet edessä, ei ehkä kannata muistisairauden alkuvaiheessa hankkia eri logiikalla toimivaa liettä.
”Itse ostin uuden kahvikoneen yli kymmenen vuotta sitten enkä osaa vieläkään käyttää sitä kunnolla”, Kivelä nauraa.
Keittiön toimivuuden kannalta kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että vanhus yltää kaappeihin myös pyörätuolista käsin.
”Se on iso vaatimus. Kaikilla ei ole mahdollisuutta remontoida koko keittiötä.”
Kivelän mielestä keittiö on pyykinpesukoneelle kylpyhuonetta toimivampi paikka, sillä iäkkäät tarvitsevat peseytyessä tilaa. © Tommi Tuomi
Saattohoito ruokailutilassa
Sitten puheeksi tulee kuolema. Sirkka-Liisa Kivelä pohtii, että vanhusten kotona olisi hyvä, jos keittiöön mahtuisi edes pieni ruokapöytä. Näin kaikki olisi ruokaillessa lähellä. Hänen omaan kapeaan keittiöönsä ei pöytä helposti mahdu, vaan avaran olohuoneen jatkona on erikseen paljeovella erotettu ruokailutila.
Jossain kohtaa sen käyttötarkoitus voi muuttua. Kivelä on miettinyt, että ruokailutila voisi olla hyvä paikka sairaalasängylle siinä kohtaa, jos hän makaa liikuntakyvyttömänä saattohoidossa.
Siis hyvä paikka kuolla.
”Ruokailutilassa on enemmän valoa ja avaruutta verrattuna makuuhuoneeseen, jossa ikkuna antaa itään.”
Kivelää kuolemasta puhuminen ei häiritse. Jossain kohtaa se on edessä kuitenkin. Vielä siis ehtii miettiä, missä ja miten sen haluaisi tapahtuvan ja tehdä ratkaisuja toiveiden toteutumiseksi.
Kivelä ajattelee, että koti on paras paikka kuolla, kaikkein arvokkain.
”Saattohoitoa pitäisi siirtää koteihin enemmänkin. Meillä Suomessa on apuna erittäin hyvät kotisairaalat ja palliatiiviset hoitoyksiköt.”
Elämän viimeisiä hetkiä on kuitenkin mahdotonta ennustaa. Kivelän aviomies makasi kotona puoli vuotta ennen kuin kuoli 2020.
Kivelä yritti tehdä viimeisistä vuosista heille molemmille mahdollisimman mukavia. Kun he sunnuntaisin kävivät ravintolassa syömässä, Kivelä auttoi miehelleen kravatin kaulaan. Juhlia he järjestivät muulloinkin kuin juhlapyhinä. Ja kun Mauri ei enää päässyt ulos, he katselivat yhdessä matkaoppaista kuvia ja kävelivät huoneistossa ympyrää.
”Vaikka on huonokuntoinen, saa olla hulvaton ja käyttää mielikuvitusta.”
Muutama vuosi Maurin kuoleman jälkeen Kivelä löysi uuden miehen, johon rakastui palavasti.
Rainer menehtyi syöpään viime talvena. Vain viikko sen jälkeen, kun he olivat palanneet Kivelän kanssa upealta risteilyltä.
Puolison kunto romahti reissussa entisestään, joten Kivelä järjesteli hänelle kotisairaalahoitoa Espanjan Cádizista käsin.
Se oli nopea vaihto turistista saattohoidettavaksi.
”Haluaisin itsekin elää kuten Rainer – täysillä loppuun asti.”
Paperiasiat kuntoon
Kuka saa hoitaa raha-asioitani? Kuka saa päättää hoidostani, kun en enää itse pysty?
Vanhuuteen varautuessa on hyvä muistaa allekirjoittaa muutama virallinen paperi. Asiakirjojen laatiminen ajoissa helpottaa sekä omaa että läheisten elämää.
Vanhuusoikeuden professori Anna Mäki-Petäjä-Leinonen Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että tietoisuus varautumisesta on lisääntynyt.
”Siitä huolimatta paperit saattavat jäädä tekemättä. Joko asian ei katsota koskevan itseä, tai asia jää muusta syystä hoitamatta ajoissa. Yhteydenotto lakimieheen voi myös olla hankalaa.”
Tärkeintä olisi laatia ajoissa edunvalvontavaltuutus sellaiselle henkilölle, johon luottaa. Valtuutuksen voi räätälöidä haluamallaan tavalla. Se voi koskea raha-asioiden ja omistuksessa olevien kiinteistöjen hoitoa, mutta antaa myös valtuudet tehdä päätöksiä hoitoon liittyvissä asioissa.
”Se, että saa itse päättää, kuka asioita hoitaa, on tärkeää itsemääräämisoikeuden kannalta. Valtuutettu voi olla esimerkiksi oma puoliso, lapsi tai ystävä.”
Hoitotahto kannattaa laatia, mikäli haluaa ilmaista hoitoa koskevia toiveita ja määräyksiä. Hoitotahto voi olla kirjattuna myös edunvalvontavaltuutukseen.
Muistiliiton hoitotahtolomakkeeseen tai Suomen muistiasiantuntijoiden elämänlaatutestamenttiin voi kirjata ylös myös omiin arvoihin ja mieltymyksiin liittyviä tahdonilmauksia.
”Haluaako esimerkiksi osallistua hoivakodin hartaushetkiin tai onko konjakkiryyppy tarpeen ennen nukkumaanmenoa”, Mäki-Petäjä-Leinonen vinkkaa.
Testamentissa puolestaan ilmaistaan, mitä omaisuudelle tapahtuu kuoleman jälkeen.